Hetki vierähtänyt viime kirjoituksesta... mutta mulla on hyvä syy, tietokone oli lainassa...

Mua niin ärsyttää tämä painon nousu, vaikkakin unelmissani näen itseni juoksulenkillä tms. mutta kun tulee toteuttamisen aika, niin kävelen koirien kanssa sellaista vauhtia ettei tule edes hiki...

Niin ja kävin eilen psykoterapiassa ja tämä terapeutti oli sitä mieltä että mulla olisi alkanut hypomaaninen jakso, no käynhän mä esim. seksuaalisesti "hieman" ylikierroksilla. Aikasemmin ei tenhyt mieli ollenkaan ja nyt koko ajan. Toisaalta ihan sama kenen kanssa sitä harrastaisi...
Ja yllätin terapeutin iloisesti, kun roudasin sinne mun päiväkirjoja alkaen ala-aste ikäisestä.
Sairaalassa ollessani, multa kysyttiin monta kertaa, että onko sulla ollut vauhdikkaamia jaksoja elämässä. Minä vastailin masennuksen kourissa tunnollisesti että eipä ole...kunnes nyt luin pitkästä aikaa mun päiväkirjoja...huh huh, jaa ei ollut vai...
Luin epäuskoisena viimeisintä päiväkirjaa, joka on ajanjaksolta jonka vietin sinkkuna.

No kuitenkin luekselin kirjoista koottuja paloja terapeutille ja hänen mielestään mun kaksisuuntainen olisi pitänyt diagnosoida jo monta vuotta sitten. Aluksi siis diagnoosini oli uusiutuva vaikea-asteinen masennus.
Mitä enemmän olen asioita ja ihmisiä tutkiskellut, niin olen melko varma että isälläni oli kaksisuuntainen. Hän oli alkoholisti, humalassa äitiä kohtaan seksuaalisesti väkivaltainen, teki aina ihme reissuja, yritti itsemurhaa muutamaan otteeseen, oli veloissa. Ja kun olen asiasta isän siskon kanssa keskustellut, niin hän tukee ajatuksiani.

No joo mutta nyt hukkui ajatus, joten painumpa aamusavuille...